Lumme Flow

Pintapuolisesti kaikki oli hyvin

Opin jo nuorena vertailemaan itseäni muihin.
Etenkin ulkonäköäni ja taitojani.

Epävarmuus, ilkeät sanat ja armottomuus saivat levitä sisälläni kaiken kasvuston valtaavana köynnöksenä.

Turvauduin suorittamiseen, perfektionismiin ja vaativuuteen. Siinä samalla kehonkuvani ja peilikuvani alkoivat vääristyä ja yhteys itseeni alkoi heikentyä.

Yläasteella löysin tanssin pariin ja rakkaus liikkeeseen alkoi kasvaa vahvana minussa.

Löysin itseni fysioterapia ja personal training opinnoista.
Ihmiskeho, sen toiminta ja kykymme muokata kehoamme haluamaamme suuntaan kiehtoi silloin minua.

Mutta sisälläni kasvanut köynnös ei kadonnut.
Se eli edelleen vallattomasti sisälläni ja piti tiukasti otteessaan.

Uuvuin heti ensimmäisessä työpaikassani fyssari opintojen jälkeen.
Ohitin sen ja jatkoin eteenpäin.

Kunnes elämän eri osa-alueet alkoivat murenemaan.

Seuraava työpaikka ei ratkaissutkaan ongelmiani. Ennen pitkää itkin ennen töihin lähtöä.
Ajattelin, että elämäni ei voi jatkua näin: ”Tämähän on hullujen hommaa.”

Elämäni oli pitkälti selviytymistä, enkä vielä ymmärtänyt sitä.

Vuodet toivat mukanaan lisää murroksia.
Muutto kotikaupungista pois,
isäni kuolema,
oman valmennusfilosofian kyseenalaistaminen ja
täysin toisen alan töihin vaihtaminen.

Tiemme erkanivat kumppanini kanssa. Yhteinen matkamme 7 vuoden jälkeen päättyi.
Tai niin luulin….

2021 Toukokuussa lausuin ääneen pyynnön Universumille Vesijärven rannalla:
”Mä en tiedä mitä mä teen. Mä oon niin hukassa. Pliis näytä mulle suunta, mihin kulkea”.

…