Lumme Flow

Hullujen huoneelta omaan voimaan

Pintapuolisesti kaikki oli hyvin

Opin jo nuorena vertailemaan itseäni muihin.
Etenkin ulkonäköäni ja taitojani.

Epävarmuus, ilkeät sanat ja armottomuus saivat levitä sisälläni kaiken kasvuston valtaavana köynnöksenä.

Turvauduin suorittamiseen, perfektionismiin ja vaativuuteen. Siinä samalla kehonkuvani ja peilikuvani alkoivat vääristyä ja yhteys itseeni alkoi heikentyä.

Yläasteella löysin tanssin pariin ja rakkaus liikkeeseen alkoi kasvaa vahvana minussa.

Löysin itseni fysioterapia ja personal training opinnoista.
Ihmiskeho, sen toiminta ja kykymme muokata kehoamme haluamaamme suuntaan kiehtoi silloin minua.

Mutta sisälläni kasvanut köynnös ei kadonnut.
Se eli edelleen vallattomasti sisälläni ja piti tiukasti otteessaan.

Uuvuin heti ensimmäisessä työpaikassani fyssari opintojen jälkeen.
Ohitin sen ja jatkoin eteenpäin.

Kunnes elämän eri osa-alueet alkoivat murenemaan.

Seuraava työpaikka ei ratkaissutkaan ongelmiani. Ennen pitkää itkin ennen töihin lähtöä.
Ajattelin, että elämäni ei voi jatkua näin: ”Tämähän on hullujen hommaa.”

Elämäni oli pitkälti selviytymistä, enkä vielä ymmärtänyt sitä.

Vuodet toivat mukanaan lisää murroksia.
Muutto kotikaupungista pois,
isäni kuolema,
oman valmennusfilosofian kyseenalaistaminen ja
täysin toisen alan töihin vaihtaminen.

Tiemme erkanivat kumppanini kanssa. Yhteinen matkamme 7 vuoden jälkeen päättyi.
Tai niin luulin….

2021 Toukokuussa lausuin ääneen pyynnön Universumille Vesijärven rannalla:
”Mä en tiedä mitä mä teen. Mä oon niin hukassa. Pliis näytä mulle suunta, mihin kulkea”.

Liikehdintää pinnan alla
 
Universumi vastasi ja näytti suunnan.
Ja se vei mut luontoon.
 
Metsiin, veden äärelle. Hiljaisuuteen.
Ja joo myös Kelan psykoterapiaan ja äidin nurkkiin asumaan.
 
Tuntui, että vain luonnossa olemisessa oli järkeä.
 
Luonto alkoi peilata mulle asioita elämästä. Aloin nähdä ja tuntea asioita itsestäni uudella tavalla.
Kävin terapiassa, mutta samaan aikaan elämä avasi mulle myös toisenlaista ymmärrystä.
 
Aloin meditoida, joogata ja tutkia elämää syvemmin.
Kaikki alkoi liikkua nopeasti.
Liiankin nopeasti.
 
Vaikka vauhti alkoi hieman hirvittää, se kutsui ja koukutti kuitenkin enemmän.
 
Imin sienen lailla tietoa itseeni ilman merkkiäkään hidastamisesta ja integroimisesta. Ylimmät chakrat avautuivat kertaheitolla.
 
Syksyllä 2021 koin henkisen heräämisen.
Se oli samaan aikaan kaunis ja kaoottinen.
 
Heräsin rakkauteen ja kaaokseen eli siihen todellisuuteen, jonka olin tosi tiedostamattomasti itselleni luonut ja jota olin elänyt arjessani todeksi.
 
Isot kreditit tän kaaoksen luomiseen on pakko antaa sinne minne ne myös kuuluu: tälle sekopäiselle maailmalle, 3D:lle, Matrixille, Babylonille, systeemille (miksi ikinä sitä kutsutkaan) ja suvun perinnölle. Esivanhempiemme elämä ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista ja niiden varjojen periminen ei ole ollut aina herkkua.
 
Ulkopuolisten ihmisten ja länsimaisen lääketieteen linssien läpi oli nähtävissä diagnoosi: Psykoosi.
 
Mutta sisälläni tiesin:
Jokin mussa oli herännyt eikä vioittunut.
 
Päädyin kuitenkin pakkohoitoon ”hullujen huoneelle”.
Nousua kohti veden pintaa
 
Osastolta päästyä mun voimat oli loppu.
 
Henkisen heräämisen ”korkea energia”, joka oli aiemmin kantanut, oli poissa.
Tilalla oli tyhjyys ja uupumus.
 
En silloin vielä ymmärtänyt, että olin täysin juureton.
 
Maadoittumaton ja niin ylikuormittunut myös hermoston tasolla.
 
Se, mitä mulla oli, oli hiljaisesti kasvava ja voimistuva luotto omaan sisäiseen viisauteen, omaan voimaan, valoisaan tulevaisuuteen ja Luojaan, Universumiin.
 
Mun lisäksi toinen ihminen, joka uskoi siihen, etten ollut sairastunut oli aiempi kumppanini.
 
Myös hän oli kokenut samoihin aikoihin ja eri puolella Suomea henkisen heräämisen.
 
Tapahtumat johtivat siihen, että yhteytemme avautui uudelleen. Ja lähti rakentumaan täysin uudelle pohjalle.
 
Palasin luontoon, meditoimaan ja joogaamaan.
 
Aloin luottaa intuitiooni enemmän. Ja seuraamaan sen antamaa johdatusta.
 
Seuraavaksi polku johti luontojoogaohjaajakoulutukseen…
Uusi sukellus pohjamutiin
 
Koulutuksen myötä luonto otti minut kuin syliini ja oppilaakseen.
Se näytti kauneuden, muttei unohtanut näyttää totuutta, jonka mukaan en ollut elänyt, ja varjoja, joita olin enemmän tai vähemmän tietoisesti vältellyt.
 
Vajosin jälleen pohjamutiin muiden katseiden keskellä.
Kun muut juhlivat valmistumistaan luontojoogaohjaajiksi,
mä olin suljetulla osastolla pakkohoidossa hullujen huoneella.
 
Diagnoosina: Vaikea Psykoosi.
 
Tajusin jälleen kerran:
Kukaan ei ole tulossa pelastamaan mua.
Kukaan ulkopuolinen ei voi muuttaa mun elämää.
Vain mulla on avaimet omaan muutokseen.
 
Enkä ikinä lakannut unelmoimasta paremmasta ja valoisammasta huomisesta. Haastavina aikoina olin jo alkanut haaveilla yrittäjyydestä ja vapaana elämisestä. Omasta jutusta ja omannäköisen elämän elämisestä.
 
Tunsin vahvasti, että tarinani, ääneni ja viisauteni tulisivat olemaan niitä tekijöitä, joilla voin tukea myös muita heidän omilla poluillaan.
 
Pääsin hullujen huoneelta alkuvuodesta 2023.
 
Palasin luontoon ja kehooni.
 
Tällä kertaa en paennut luontoon, vaan aloin rakentaa yhteyttä.
Ja vahvistaa juuria.
Askel ja kerros kerrallaan.
 
Luonto johdatti tietä takaisin kotiin.
Takaisin itseeni. Kehooni.
 
Lujasti kiinni elämään niin kuin puun vahvat juuret.
 
Aloin tuntea hyvää oloa enemmän ja tuntea kehoani aivan uudelleen.
 
Aloin rauhoittua ja tasapainottua.
Maadoittua.
 
Aloin nähdä itseäni lempeämmin ja myötätuntoisemmin.
Myös peilistä katsoessa.
Kaikki tää sisäinen muutos alkoi näkyä myös ulospäin.
 
Samaan aikaan mussa alkoi avautua lisää:
Uteliaisuutta, luovuutta, intuitiota.
 
Luonto opetti mulle jälleen jotain olennaista:
Kasvu ei tapahdu lineaarisesti.
Tai pakottamalla.
Se tapahtuu syklisesti ja omassa rytmissä.
 
Ja kukaan ei tuu pelastamaan mua.
Mutta mä voin valita itseni.
Ja tehdä muutoksen.
 
Kukinta ja Lumme Flow`n synty
 
”Käyttämällä sanaa `valaistuminen` tavanomaista laajemmin voimme ajatella kukkia kasvien valaistumisena.” -Eckhart Tolle
 
Vuosien aikana olen tehnyt paluuta juurilleni ja kasvanut kohti omaa itseäni.
Olen alkanut asuttaa itseäni, kehoani ja omaa luontoani uudelleen. Uudelleen elävöittämään omaa kokemustani täällä.
 
Olen kohdannut viisaita mentoreita ja opettajia, kulkenut myös syvyyksien kautta ja liidellyt korkeuksissa.
 
Olen rakentanut uudenlaista suhdetta itseeni ja elämään.
Ja samalla yritykseni Lumme Flow on syntynyt.
 
Luonto ei ole pelkästään auttanut minua.
 
Se on opettanut minulle, miten elämä oikeasti toimii:
Sykleissä,
Liikkeessä ja
Erilaisissa rytmeissä.
 
Pitkään sisälläni kasvoi köynnös, joka kiristi, vei energiaa ja ohjasi minua huomaamattani. Luonto näytti minulle toisenlaisen tavan elää ja kasvaa.
 
Lumpeen lailla.🪷
 
Kasvuna, jossa ei tarvitse puskea koko ajan eteenpäin vaan välillä vetäytyä, levätä ja juurtua yhä syvemmälle.
 
Olen oppinut, että ne hetket, jolloin ilmenee vastustusta, kaikki hiljenee tai tuntuu pysähtyvän, ei oo takapakkia. Vaan tärkeä osa kasvua.
 
Siten syntyy uusi kukinto.
 
Tästä on syntynyt tapani ohjata ja työskennellä.
 
Nykyään tuen muita elämään
kehon viisaudessa,
hehkumaan sisältä ulospäin ja elämään
omissa sekä luonnon rytmeissä.
 
Koska mä tiedän miltä tuntuu, kun mikään ei virtaa.
Ja miltä tuntuu, kun alkaa taas virrata.
 
Tarinani on symbolisesti lumpeen tarina.
Tarina siitä, miten elämä alkaa avautua, kun lakkaa taistelemasta itseään vastaan.
 
Jos mä pystyin kasvaa mudasta pintaan,
sama mahdollisuus on myös sussa. 🪷